Vain ne, jotka tietävät vähän Superbikesta, olisivat voineet kuvitella, että se olisi alamäkeen debyytti Danilo Petruccille. Entisen MotoGP:n ensimmäinen viikonloppu jatkuu kolmella sijoituksella kymmenen parhaan joukossa: märässä kilpailussa 1 hän sijoittui kahdeksanneksi keräten 31 sekuntia jäljessä. Kilpailussa 2, ihanteellisissa sääolosuhteissa, hän sijoittui yhdeksänneksi 18 sekunnissa. Sprinttikilpailun yhdestoista, 13 sekuntia voittajan Alvaro Bautistan jäljessä. Menikö Danilo hyvin vai huonosti?
Sisäänajovaihe
Petrucci huomasi joutuneensa käsittelemään useita tuntemattomia tekijöitä. Hän ei esimerkiksi ollut koskaan ajanut Ducati Panigale V4 R:llä Pirellien kanssa märällä tiellä, minkä vuoksi hän ei kyennyt hyödyntämään tunnettua sateen kelpoisuuttaan. Superpole Race ajettiin ensimmäistä kertaa, mikä vain kymmenen kierroksen laskeminen on eräänlainen riski – kaikki, jossa kukaan ei anna tuumaakaan. ”Maksoin siitä, ettei minulla ollut kokemusta lyhyistä kilpailuista, otin muutaman paikan lähdössä ja minulla oli huono ensimmäinen kierros.” kommentoi Petrux. ”Vain 10 kierroksen kilpailussa sinulla ei ole siihen varaa, minun on silti ryhdyttävä toimenpiteisiin.” Toki kokemuksella on väliä. Mutta tietäen hänen päättäväisyytensä, jos hän olisi ollut kunnossa, hän olisi pitänyt siitä huolta. Se tulee MotoGP:stä, jossa ensimmäinen kierros on aina tulta ja liekkejä. Edellisenä päivänä märällä, viimeisellä kierroksella hän ei ollut vähätellyt sanoja yrittääkseen päästä eroon Xavi Viergestä. Ongelma on tekninen, ei kilpailullinen.
Ero ei pienene
Kilpailussa 2, joka on ainoa aidosti osoitus viikonlopusta, Petrucci toi kotiin arvokkaita pisteitä, mutta tässä vaiheessa ratkaisevaa on kuilu edellä olevaan referenssiin eli Alvaritoon. 22 kierroksen aikana ero oli 18 sekuntia, hieman alle sekunti per kierros. Se on enemmän tai vähemmän viivästyminen, jota Petrucci syytti kauden edeltävissä testeissä ja myös avauskierroksen karsintaistunnoissa. ”Minulla ei ole luottamusta eteen ja sunnuntaina puhaltava tuuli pahensi tilannetta” Danilo selitti. ”En ole oikeassa asetelmien kanssa, hävisin nopeissa mutkissa ja maksoin muutaman kymmenesosan kierroksesta.” Uusi tulokkaan perässä oli myös kaksi itsenäistä Ducati-kuljettajaa, Bassani ja Oettl, joilla on samat tekniset mahdollisuudet kuin hänen, mutta enemmän kokemustaan. Ensimmäinen tavoite on juuri tämä: olla paras epävirallisista Ducatisista.
Paljonko marginaalia on?
Petrucci on loistava ratsastaja, mutta meidän on oltava realistisia: Superbikessa tekninen kuilu virallisen joukkueen ja satelliittirakenteen, jopa korkean tason, kuten Barni Racingin, välillä on järjetön. Ducati on enemmän tai vähemmän sama, kun puhutaan komponenteista. Mutta Bautistalla ja Rinaldilla on takanaan viime vuosien paras moottoripyöräosasto maailmassa. Tietokanta on valtava: asetustiedot, elektroniset kalibroinnit, arkisto. Kaikkea tutkitaan viimeiseen minuuttiin asti moottorin, alustan ja ennen kaikkea renkaiden potentiaalin hyödyntämiseksi. Superbikessä, vaikka harvat siitä puhuvat, ne ovat ratkaiseva tekijä: Pirellit ovat erittäin nopeita, mutta koska ne ovat ”kaupallisia” renkaita, eli myös saatavilla markkinoilla, kestää hetken mennä harhaan hallinnassa.
Horisontti
Debyytti oli sellainen kuin voi kuvitella, se on eräänlainen limbo, käytännössä murto. ”Tavoitteena on pysyä edellä, meiltä puuttuu vielä jotain, mutta emme ole niin kaukana” on Petruccin toivo. ”Olemme työskennelleet hyvin ja voin olla iloinen edistymisestä, jonka olemme saavuttaneet yhdessä joukkueen kanssa.” Kyllä, kuljettu polku on rohkaiseva, mutta kysymys, joka on edelleen poissa, kuuluu: onko Danilolla teknistä potentiaalia, joka ymmärretään ajoneuvon yleisenä hallintana, pyrkiä katsomaan niin inspiroitua Alvaro Bautistaa suoraan silmiin?
Jonathan Rean upea elämäkerta: ”In Testa” saatavilla Amazonista
Kuva: Barney Racing