Tunteiden välittämisen taito. Boris Casadio on ollut San Marinon Grand Prix -kilpailun ja monien kilpailuihin liittyvien oheistapahtumien virallinen ääni lähes kahdenkymmenen vuoden ajan (lue hänen tarinansa). Keskiviikko-iltana hän esitteli Fausto Gresini -museon avajaisia Faenzassa. Perhe ja joukkue toivottivat tervetulleeksi monia vieraita joukkueen päämajaan, mukaan lukien Dornan huippuedustajat, FMI:n presidentti Giovanni Copioli, Ducatin johtajat ja lukuisat ratsastajat. Perjantai-iltana hän isännöi keskusteluohjelmaa ”Burdel da Cursa” klo 21.30 Misanon Piazza della Repubblicalla osana ”DediKatoa”. Lauantaina, GP:n aattona, hän toimii moderaattorina ”Italian moottoripyöräilyn viisikymmentä kultaista vuotta” Palazzina Roman konferenssihuoneessa Piazzale Fellinillä Riminissä. Boris Casadio, kotoisin Romagnasta, on työskennellyt puhujana nyt kolmekymmentä vuotta. Tämän intensiivisen valmistautumisviikon jälkeen hän avaa sunnuntaiaamuna oven kilparadan kommenttiosastolle, valmiina vapauttamaan yleisön innostuksen kertomalla kilpailuista. Tällaista elämä puhujana on.
Gresini-museon avajaiset
Minulle oli suuri kunnia, ainutlaatuinen tunne olla lavalla museon avajaisissa. Fausto Gresini oli rakkauden symboli moottoreita kohtaan, hän oli aina kaukana edellä. Jos oli jotain uutta, hän lanseerasi itsensä kuten esimerkiksi Moto2:n syntyessä, MotoE:n, jonka hän sitten voitti debyyttivuonnaan ja useaan otteeseen. Kuljettaja, manageri ja ennen kaikkea mies monien ystäviensä kanssa, mukaan lukien Loris Capirossi, hänen perheensä ja tiimi, muistettiin. Fausto Gresini pystyi motivoimaan kaikkia hänen kanssaan tekemisissä olevia mahdollisimman paljon ja loi suuren innostuksen ilmapiirin. Perjantai-iltana aion sitten isännöidä toisen erittäin mukaansatempaavan illan Misanossa, kun taas lauantaina Riminissä keskusteluohjelma Renzo Pasolinin jättämästä urheiluperinnöstä moottoreiden intohimossa.
Tunteista vaiheilla kilparadalla oleviin
Perjantaiaamuna kun laitan mikrofonin päälle, on kuin kun kuljettaja kiinnittää kypäränsä ja ottaa visiirin pois ensimmäisestä vapaasta harjoituksestaan. Vahvin tunne on juuri noissa hetkissä. Tämä on 19. San Marinon Grand Prix -kilpailuni, ja lisäksi olen ajanut kaikki Superbike-pyörät, mutta sensaatiot ovat aina samat. Valmistauduin kuten aina tutkimalla päivitettyä ajajien opetussuunnitelmaa, myös pienempien luokkien. Kuten aina, minulla ei ole slogania, vaan olen vain oma itseni. Tavoitteeni on välittää tunteita ja autoilukulttuuria. Minusta on ihanaa ajatella, että ensimmäistä kertaa GP:lle saapunut henkilö voi palata kotiin hymyillen ja haluna palata kilparadalle seuraavana vuonna. Elän työssäni innostuksen ja intohimon siivillä ilman minkäänlaista painetta, mutta ilolla. Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta, mutta se on aina kuin ensimmäinen päivä.
Mikä satu Marco Simoncelli! ”58” kuvitettu tarina myynnissä myös Amazon Booksissa