Boris Casadio ei luonut iskulausetta vaan tyylin, uuden tavan kertoa ja kokea Grand Prix. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän on ollut “The Motor Voice”, moottoriurheilun ja Italiassa tapahtuvien tapahtumien virallinen puhuja. Boris Casadio esitteli ensimmäisenä kilparadalle musiikillisia välikappaleita, jotka välittävät innostusta, intohimoa, mutta huomaamattomasti, huutamatta. Lempinimellä “BullDog”, jotkut kutsuvat häntä “moottoreiden humanistiksi”, koska hänellä on historian tutkinto ja hän puhuu moottoripyöristä ja Formula 1:stä kunnioittavasti, rauhallisesti, etsimättä sensaatiomaista. Hän on oma itsensä, hän ei ole koskaan matkinut ketään muuta puhujaa ja onnistuu aina uudistumaan, pysymään ajan mukana.
Boris Casadio, miten lähestyit moottoreiden maailmaa?
”Olen aina ollut puhelias, aloin puhua hyvin varhain. Olen kotoisin Romagnasta ja täällä intohimo moottoreita kohtaan on jokaisen DNA:ssa. Vuosina 1976-2000 isäni oli Moto Club Faenzan urheilujohtaja, joka johti Monte Coralli Cross -rataa. Hän oli mukana World Crossin järjestämisessä 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun. Sitten hän työskenteli Euroopan nopeusmestaruuden ensimmäisessä versiossa, joka palasi vuonna 1981 pitkän poissaolon jälkeen. Myöhemmin hän perusti joukkueen joidenkin kumppaneiden kanssa, ensin hän oli aktiivinen motocrossissa, sitten vauhdissa ja käytännössä menin suoraan lelusotilaista moottoripyöriin.”
Miksi valitsit puhujan etkä lentäjän?
”Olen aina rakastanut moottoripyöriä, mutta en ole koskaan haaveillut kilpailemisesta: minulla ei ollut lahjakkuutta, lyhyesti sanottuna, taipumus ei ollut köydissäni. Tykkään ajaa moottoripyörällä, mutta ajelen hitaasti vuorten keskellä turistina, nautin maisemista ja pysähdyn sitten syömään.
Milloin debytoit puhujana?
– Lapsena olin Trampas Parkerin fani, hän tuli Faenzaan ja täällä italialainen voitti. Satoi, oli pimeää, virallinen puhuja oli mennyt pois ja he pyysivät minua palkitsemaan hänet hänen telttansa alla. Olin 15-vuotias ja muistan edelleen sen innostuksen, kun julkaisin hänen nimensä ilman mikrofonia, mutta julistin äänekkäästi hänen tekojaan. Mistä päivästä lähtien en ole pysähtynyt. Ennen olin mukana vain motocrossissa ja palkinnoissa, sitten aloitin vauhdilla Giuseppe Morrin ansiosta.
Miten tapaaminen tapahtui?
”Hän oli FMI Emilia Romagnan presidentti ja minä puhuin alueellisissa cross kisoissa. Aluksi hän kutsui minut palkintojenjakotilaisuuteen ja päätti sitten päästää minut myös radalle. Kun hän ja Fantini järjestivät CIV:n, minusta tuli heti mestaruuden virallinen ääni. Sillä välin aloitin myös toimittajan työskentelyn, johdin moottoripyörätelevisiolähetyksiä paikallisissa lähetysyhtiöissä ja vuonna 2001 liityin Journalistien ritarikuntaan.
Mikä oli ensimmäinen Grand Prixisi virallisena puhujana?
”Superbike-MM-sarjan viimeinen kierros Imolassa vuonna 2002, sitten kommentoin Formula 1:tä uudelleen Imolassa ja vuodesta 2007 tähän päivään olen kertonut San Marinon Grand Prixin ja MotoGP:n Riminin Rivieran. Työskentelin myös crossissa ja monissa muissa tapahtumissa.
Voitko selittää filosofiaasi?
”En ole koskaan päähenkilö, en halua olla, mutta olen tarinankertoja. Haluan yrittää kuvata parhaiten, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu niille, jotka ovat radalla mutta paddockissa tai muualla radalla. Haluaisin, että katsojat voisivat kuvitella sanojeni kautta kilpailun vaiheita ja oppia tuntemaan enemmän kuljettajista, teknikoista ja ajoneuvoista. Valmistaudun aina maksimaalisesti, vaikka joutuisikin kommentoimaan minimoto-kilpailua. Minulle se on kysymys vakavuudesta ja kunnioituksesta, joten joissain suhteissa asenteeni on sama sekä MotoGP-kilpailussa että amatööripokaalissa. Aina kun mahdollista, tykkään sekoittaa sanoja rock-musiikkiin, joka on toinen suuri intohimoni. Olin ensimmäinen, joka teki sen vauhdissa.”
Miten tyypillinen puhujan viikonloppu sujuu?
– Totean, etten ole tupakoitsija ja GP-viikonloppuna käyttäydyn… urheilijana. Herään aikaisin, syön kevyitä aterioita enkä juo alkoholia. Lisäksi hoidan ääntäni luonnontuotteilla ja erityisillä harjoituksilla. Joskus ennen kilpailuja pidämme järjestäytymiskokouksia, joissa sovitaan yksityiskohdat, kommentit koko kilpailuviikonlopun ajan ja palkintojenjakotilaisuus. Sunnuntai-iltana saan vihdoin nauttia lasillisen viiniä.
Tulevat projektit?
”Olen melkein 47-vuotias ja olen myös yrittäjä. Rakastan sitä, mitä teen, yritän aina parantaa itseäni ja kasvaa. Ehkä haluaisin tehdä syvällisen televisio-ohjelman kertoakseni moottoriurheilun kulissien takaa ja välittääkseni saman intohimon yleisölle.