Ayrton Badovini on aina ollut askeleen pidemmälle. Koko uransa ajan hän pelasi usein eturintamassa. Hän syntyi Biellassa vuonna 1986, aloitti kilpa-ajon hyvin varhain, oli ehkä ensimmäinen, joka laskeutui 4-tahtikilpailuun lapsena ja oli loistavan uran kirjoittaja. Nykyään Ayrton Badovini asuu Romagnassa, hänellä on kuntosali yhdessä läheisen ystävänsä kanssa ja hän työskentelee 511 Racing Teamin managerina naisten mestaruuskilpailuissa.
”Olen syntynyt ja kasvanut pyöräilijäperheessä – kertoo Ayrton Badovini Corsedimotolle – Eräänä päivänä, kun olin viisivuotias, kokeilin minipyörää messuilla ja rakastuin siihen. Pyysin joulupukkia antamaan minulle sellaisen ja aloin kiertää aukioita isäni ja setäni kanssa. He työskentelivät tekstiilialalla ja käyttivät puolat, joten laitoimme näiden sisäpuolen kartioiksi ja sitten pujotelimme. Sitten aloin kilpailemaan oikealla radalla, kymmenenvuotiaana voitin Italian mestaruuden ja kaikki alkoi siitä. Ennen se oli helpompaa kuin nyt.”
Mitä tarkoitat?
”Kun aloitin, oli enemmän meritokratiaa. Jos lapsella oli kykyjä, he antoivat hänelle mahdollisuuden jatkaa. Minipyörien jälkeen tein Aprilia Challenger 125 Trophyn vuoden, mutta sillä välin olin kokeillut Ducati 748:aa ja rakastin sitä. Ehkä vanhempani ovat saattaneet mennä hieman tajuttomaksi, mutta 15-vuotiaana aloin ajamaan 4-tahtia ja seuraavana vuonna kilpailin European Superstockissa Ducati 999:llä. Niinä vuosina kaikki nuoret olivat 2-tahtiisia, mutta minä piti isoista pyöristä paljon enemmän.”
Vuonna 2010 hallitsit Superstock 1000 World Cupia ja voitit yhdeksän kymmenestä osakilpailusta BMW Motorrad Italialla.
”Meidän on oltava rehellisiä: mielestäni olen hyvä lahjakkuus, mutta sinä vuonna minulla oli kaikki huipulla. Minulla oli hämmästyttävä tiimi, tekninen paketti selvästi muita parempi, autotallissa työskenteli erittäin hyvät teknikot. Ilman tällaista joukkuetta olisi ollut mahdotonta hallita niin. Ilmeisesti panostin siihen myös paljon vaivaa ja luultavasti ilman minun kaltaistani asiantuntevaa ratsastajaa joukkue ei olisi saavuttanut näitä tuloksia.”
Onko sinulla tilannekuva siitä vuodesta 2010, jota kannat sisälläsi?
”On jakso, joka tekee hahmoni selväksi. Viime kilpailussa nousin palkintokorokkeelta maailmanmestaricupin kanssa, mutta olen näkyvästi surullinen. BMW Italian johtaja huomaa tämän ja kysyy, mikä oli vialla. No, vastasin, että ok, olin voittanut, mutta minulla ei silti ollut paikkaa Superbikessä seuraavana vuonna. En voinut nauttia hetkestä, koska keskityin jo vuoteen 2011. Ja tämä on tapahtunut minulle monta kertaa, se on osa hahmoani, ajattelen aina mitä seuraavaksi, tulevaa tavoitetta”.
Paras muisto uraltasi?
– Minulla on vaikeuksia valita, mutta se, mitä ajattelen useimmiten, on täydellinen kierros. Superbike World Championship 2008, Superpole Amerikassa ja minä ajamme kierroksen, joka on minulle uskomaton. Aika itsessään ei ollut jännittävä, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun onnistuin hyödyntämään aika-ajot ja tekemään kaiken oikein, paremmin kuin luulin.”
Milloin tajusit, että on aika jäädä eläkkeelle?
”Vuonna 2021 minun olisi pitänyt ajaa Superbike-maailmanmestaruuskilpailut, mutta kaikki oli peruttu ja olin siksi tehnyt CIV:n. Olin myös pärjännyt hyvin, mutta olin henkisesti tukossa. Ei ollut helppoa päästä viimeiseen kilpailuun, vaikka tein henkilökohtaisen ennätykseni Mugellossa. Minulla ei enää ollut ärsykkeitä. Oli aika miettiä jotain muuta. Kiitän kahta poikkeuksellista teknistä päällikköä, joilla on ollut tärkeä rooli urallani: Dino Acocella ja Alessandro Finelli.
Etkö edes harrasta amatöörikilpailua?
– Siitä on puolitoista vuotta, kun olen ajanut moottoripyörällä, enkä ajattele sitä mitä ehdottomalla tavalla. En voinut kiertää rataa katsomatta sekuntikelloa. Keskustelu on suljettu. Ehkä jonain päivänä lähden ratsastamaan huvikseni, mutta kilpa-ajo on suljettu luku.”
Ayrton Badovini, minkä arvosanan antaisit urallesi?
”Seitsemän. Luulen, että minulla oli hyviä ominaisuuksia, keskimääräistä enemmän, en valita enkä ole katunut. Mutta luulen, että olen monta kertaa löytänyt itseni oikeasta paikasta väärään aikaan tai päinvastoin. No, ehkä minulta puuttui vain onnea. En kuitenkaan halua ajatella menneisyyttäni, vaan katsoa eteenpäin, niihin haasteisiin, jotka minua vielä odottavat.”